Uutinen 13.8.2020 klo 15.31
© Laura Oja/YHA kuvapankki
Rahan ja resurssien jatkuvuuden puute on merkittävin pullonkaula ruoka-avun järjestämisessä, kertoo Luonnonvarakeskus (Luke) tiedotteessaan. Lisää ruokalahjoituksia tarvitsisivat erityisesti suuret ruoka-aputoimijat. Haasteita aiheuttaa kuitenkin myös epätasainen tarjonta: esimerkiksi leipää on tarjolla liikaa, mistä koituu jätekustannuksia ruoka-aputoimijoille.
Luken ruoka-apuselvityksessä tutkittiin ruoan uudelleenjakamista ruokahävikin vähentämisen keinona. Tavoitteena oli selvittää mahdollisuuksia ylijäämäruoan käytön lisäämiseen Suomen ruoka-apujärjestöissä. Selvityksessä kartoitettiin ruoka-aputoiminnan laajuutta, ruoan jakamistapoja ja -määriä, toimijoiden haasteita sekä kehitystarpeita. Lisäksi selvitettiin viestinnän kehitysmahdollisuuksia. Selvitys tehtiin osana Circwaste-hanketta.
”Ruokalahjoituksiin perustuva ruoka-apu on erinomainen esimerkki erittäin arvokkaasta toiminnasta, jolla voidaan sekä säästää luonnonvaroja että ratkoa sosiaalisia epäkohtia, ja siten tukea kiertotalouden kestävyystavoitetta toimia reilusti ja ketään unohtamatta. Luken työ Circwaste-hankkeessa on tuottanut arvokasta lisätietoa aiheesta”, kertoo Circwaste-hankkeen projektipäällikkö Tuuli Myllymaa.
Ruoka-avun kysyntä kasvanut, rahoitus ei
Haastatteluvastausten ja kirjallisuuden perusteella tehdyn karkean arvion mukaan Suomessa uudelleenjaetaan vuosittain ainakin noin 16–20 miljoonaa kiloa ruokaa. Yhä useampi ruoka-aputoimija on tilanteessa, jossa kävijöiden määrä on noussut, mutta vuosittain käytössä oleva rahamäärä pysynyt samana.
Rahan ja resurssien puute ovat ruoka-apujärjestöjen toiminnan keskeisimpiä haasteita. Ylijäämäruokaan perustuvalle ruoka-aputoiminnalle kaivataan rahoitusmalleja toiminnan jatkuvuuden ja kehittämisen takaamiseksi. Yli puolet vastaajista toivoisi myös lisää vapaaehtoisia työntekijöitä.
Lahjoitusten yhteismäärä liian vähäinen – toisista tuotteista kuitenkin jopa ylitarjontaa
© Sini Harvo
Etenkin suuret ruoka-aputoimijat tarvitsevat lisää ruokalahjoituksia. Toisaalta tiettyjä elintarvikelajeja kuten leipää, tuorevihanneksia sekä -hedelmiä päätyy ruoka-avustakin roskiin.
Leipälahjoituksia tulee usein määrällisesti liikaa, ja vihannekset sekä hedelmät taas voivat olla kolhiintuneita, vaikka eivät olisikaan vielä ehtineet pilaantua. Poisheittäminen aiheuttaa ruokahävikin lisäksi myös jätekustannuksia. Kyseisten tuotteiden kohdalla olisikin tärkeää vähentää syntyvää hävikkiä vielä enemmän jo kaupoissa.
Myös viimeisen käyttöpäivän tuotteet tulisi saada tehokkaammin kiertoon. Ruoka-aputoimijoilla on vaikeuksia saada tuotteet käsiteltyä tarpeeksi nopeasti, sillä jakamisen edellytyksenä on ruokien pakastaminen viimeisen käyttöpäivän aikana tai kuumentaminen viimeistään seuraavana päivänä.
Viestintä tärkeässä roolissa ruokahävikin tehokkaassa hyödyntämisessä
Ruoka-aputoimijat kokivat viestinnän tärkeäksi toimintansa kannalta. Viestinnällisiin haasteisiin tulisikin vastata suunnitelmallisesti. Selkeä viestintä parantaa toiminnan tehokkuutta, laatua ja mielikuvaa.
Keskeisiä viestittäviä asioita ovat mm. keskitetty ruokajakelutieto, ruoka-aputoimijoiden ja -verkostojen toiminnan laajuus ja vaikuttavuus. Useampia tahoja voisi rohkaista lahjoittajiksi lisäämällä tietoisuutta ruoka-aputoiminnan yksinkertaisuudesta ja sen tuomista jätemaksusäästöistä. Tutkimustietoon perustuva viestintä ruoan uudelleenjaon taloudellisista, sosiaalisista ja ympäristöhyödyistä voisi myös auttaa työn vaikuttavuuden perustelussa esimerkiksi rahoittajille.
”Kuten minkään keskeisen tärkeän toiminnan, ruoka-avunkaan ei pitäisi olla liikaa vapaaehtoisuuden varassa, ja uusille rahoitusmalleille olisi selvästi tarvetta. Toivottavasti hankkeen tulokset herättelevät sekä uusia ruoan lahjoittajia että rahoittajia”, summaa Myllymaa.
Lisää aiheesta