© Unsplash
Biohajoavilla muoveilla on roolinsa muovin ympäristöön kertymisen vähentämisessä. Sillä ei voi kuitenkaan oikeuttaa huonoa jätehuoltoa ja tehotonta kierrätystä, todetaan Euroopan tiedeneuvontahanke SAPEA:n raportissa.
Yksi raportin Biodegradability of plastics in the open environment laatineen kansainvälisen asiantuntijaryhmän jäsenistä oli polymeeriteknologian professori Jukka Seppälä Aalto-yliopistosta. Kokoonpano perustui eurooppalaisten tiedeakatemioiden nimityksiin.
Puhuttaessa biohajoavista materiaaleista haasteena on kehittää niistä käyttökohteen eri vaatimukset täyttäviä ja käytössä riittävän stabiileja, mutta kuitenkin lopulta riittävän nopeasti biohajoavia. Muovin kutsuminen biohajoavaksi ei tarkoita sitä, että se hajoaisi kaikissa olosuhteissa, vaan hajoamisprosessiin vaikuttavat monet ympäristölliset tekijät. Teollinen kompostointi poikkeaa ympäristön olosuhteista.
Muovin päätyminen jätteeksi tulee minimoida ja varsinkin estää sen joutuminen jätteenä luontoon, raportissa todetaan. Kierrätystä tulee eri tavoin tehostaa. Biohajoavuus on hyvä ominaisuus sovelluksissa, joissa muovin päätymistä luontoon ei voida estää.
Asiantuntijaryhmä suosittelee seuraavia toimenpiteitä:
- Biohajoavien muovien käyttöä ympäristössä tulisi rajoittaa sovelluksiin, joissa muovien kierrätys ja uudelleenkäyttö eivät tule kyseeseen.
- Biohajoavuudella ei tulisi oikeuttaa huonoa jätehuoltoa ja roskaamista.
- Tarvitaan tieteeseen perustuvaa objektiivista tietoa biohajoavien muovien ominaisuuksista ja hajoamisesta moninaisissa ympäristöissä. Muovituotteiden hajoamista pitäisi tutkia laajemmin esim. simuloimalla laboratorio-olosuhteissa erilaisten ympäristöjen olosuhteita.
- Testausta ja sertifikaatiostandardeja tulee kehittää. Tietoa biohajoavien muovien ominaisuuksista, asianmukaisesta käytöstä ja hävittämisestä tulee välittää paremmin tuottajille ja kuluttajille. Myös muovien merkintöjä Euroopassa tulee selkeyttää ja yhtenäistää.
Uutinen perustuu Suomen tiedeakatemian tiedotteeseen.
Lisää aiheesta