Rakennusalan kiertotalouskulttuuri vaatii luovaa elinkaariajattelua ja toimenpiteitä

RSS
31.10.2019 Camilla Sederholm

Tavoitellessamme ilmastoneutraalia, luonnonvaroja kestävästi hyödyntävää yhteiskuntaa, on myös rakentamiskulttuurin kurssi käännettävä määrätietoisin ottein kohti kiertotalouden periaatteita.

Tätä tavoitetta ei saavuteta keskittymällä vain rakennusten energiatehokkuuteen ja energiaa säästäviin taloihin. Jo uusia rakennuksia ja remontteja suunniteltaessa on tärkeää valita ilmastoystävälliset rakennusmateriaalit sekä uusiutuviin energiamuotoihin perustuvat sähkön- ja lämmönlähteet.

Kierrätysmateriaalista valmistettujen rakennustuotteiden valikoima laajenee

Suomen ympäristökeskus (SYKE) kartoitti kestävien ja innovatiivisten hankintojen osaamiskeskus KEINOn puolesta uusiomateriaalien, eli kierrätysmateriaaleista valmistettujen rakennustuotteiden, markkinatilannetta keväällä 2019. Selvitys osoittaa, että markkinoilla on jo paljon uusiorakennusmateriaaleja ja että rakennustuotteiden kierrätettävyys kiinnostaa.

Kotimaisista tuotteista markkinoilta löytyy monia lasivillasta tai kierrätyspaperista valmistettuja eristystuotteita. Lisäksi tarjolla on sekä kotimaisia että ulkomaisia vaahtolasimateriaaleja maaeristykseen sekä kokonaisia rakennuselementtejä, joiden pääasiallisena raaka-aineena on kierrätyslasi. Markkinoille on tullut myös uusia eristeiden kiertotalous- ja kierrätyspalveluita. Kolmas uusiorakennusmateriaalien ryhmä ovat erilaiset puu–muovi- ja muovikomposiittituotteet esimerkiksi terassien ja märkätilojen rakentamiseen.

Selvityksessä todettiin, että alumiinin, teräksen ja betonin valmistaminen neitseellisistä maa aineksista on erittäin energiaintensiivistä ja usein kallista. Alumiinia ja terästä kierrätetäänkin jo paljon prosessiteollisuudessa, jos materiaalin tarjontaa vain riittää. Vanhan betonin kierrättäminen uusiobetoniksi ei toistaiseksi toimi yhtä mutkattomasti, mutta sitä tutkitaan paljon. Sementtiä voidaan esimerkiksi korvata betonissa muilla vähemmän energiaintensiivisillä aineilla. Selvityksessä tarkasteltiin myös luonnossa uusiutuvia rakennusmateriaaleja, joilla voisi olla kiertotaloudessa nykyistä keskeisempi rooli.

Kierrätysmateriaalit eivät kuitenkaan riitä täyttämään voimakkaasti kasvavaa rakennusmateriaalien teollista kysyntää globaalilla tasolla. Uusiokäytön lisäämisellä tavoitellaankin resurssi- ja energiatehokkuutta sekä jätemäärien ja ilmastopäästöjen vähentämistä. Kestävyyskuilua ei kuitenkaan kurota umpeen vain kierrättämällä ja lajittelemalla jätteet. Tarkastellaanpa siis perusongelmaa hieman lähemmin.

Rakennusala käyttää puolet maailman raaka-aineista

Rakennusalan suuri materiaalinkulutus ja rakentamiseen tarvittavien maa-aineksien runsaus ovat monien selvitysten mukaan ongelman keskiössä. Rakennusalan osuus on painossa laskettuna noin puolet kaikesta luonnonvarojen nykykulutuksesta, samoin ilmastopäästöistä. Lisäksi ala kuluttaa noin kolmanneksen kaikesta maailmassa käytetystä vedestä ja tuottaa noin puolet koko EU:n jätteistä.

Kehitystrendien tarkastelu osoittaa, että olemme valtavan haasteen edessä. YK: n kansainvälisen resurssipaneelin mukaan materiaalien maailmalaajuinen käyttö on kiihtymässä. Se on yli kolminkertaistunut vuodesta 1970 ja voi kaksinkertaistua vuoteen 2050 mennessä ilman toimia. Helsingin kesäkuisessa World Circular Economy -konferenssissa ajattelemisen aihetta antoi Zeenat Niazi intialaisesta Development Alternativesista. Hän viittasi puheenvuorossaan intialaiseen tutkimukseen, jonka mukaan kierrättämällä kaikki rakennusjäte, voitaisiin korvata vain kaksi prosenttia uudisrakentamisen materiaalien tarpeesta. Tämä osoittaa rakentamisen huikean tahdin yhdessä maailman kasvukeskuksista.

Uusiokäytön lisääminen rakentamisessa on välttämätöntä

Rakennustuotteiden hyödyntäminen uusiin tarkoituksiin on keskeinen yhteiskuntamme haaste ja kiertotalouden tavoite. Tanskalaisen Den gamle murstenin yritysidea, jossa annetaan vanhoille tiilille uusi elämä julkisivuissa ja sisustuksessa, on ehkä tunnetuin pohjoismainen esimerkki tästä ajattelusta. Toinen esimerkki on arkkitehtiyritys Lendager Group ja sen viime vuosien mielenkiintoiset rakennushankkeet, joissa keskeistä on ollut kiertotalous ja purettujen rakennusosien hyödyntäminen uusiin tarkoituksiin. Näistä esimerkkinä on Kööpenhaminassa sijaitseva uusi 400 asunnon UN 17 Village ‑asuinalue, jonka on tarkoitus täyttää YK:n kaikki 17 globaalia kestävyystavoitetta.

Jotta voisimme helpottaa materiaalien tulevaa uusiokäyttöä, on tärkeää, että uudet rakennukset suunnitellaan hallittua purkua ajatellen. Tämä mahdollistaa rakennusmateriaalien käytön uusissa paikoissa ja uusiin tarkoituksiin, jolloin myös materiaalien tarpeetonta tuhoamista voidaan ehkäistä. Samalla sähköverkkojen ja putkistojen huolto helpottuu. Lisäksi joustavalla sisustussuunnittelulla pidennetään rakennusten ja materiaalien elinikää. On myös tärkeää, että hankittujen tuotteiden materiaalitieto dokumentoidaan järjestelmällisesti tulevia käyttötarpeita ajatellen.

Parhaassa tapauksessa ilmasto- ja resurssikysymykset kulkevat rinnakkain kestävän kehityksen punaisina lankoina. Mutta kuka tai ketkä sitten ovat vastuussa rakennuskulttuurin ohjaamisesta kiertotalouden pariin?

Kunnilla tärkeä rooli

Suomessa suurin osa rakentamisesta tapahtuu kunnissa, ja näin myös kuntien rooli kiertotalouden rakennusprojektien alullepanijana ja edistäjänä on merkittävä. Kun kunnan kiertotalousstrategia on muodostettu ja hyväksytty, on seuraava luonnollinen askel muotoilla kiertotalousvaatimukset niin kunnallisissa rakennusprojekteissa tehtäville hankinnoille kuin kuntien asemakaavoille ja tontinluovutusasiakirjoille.

Tavoitteita voitaisiin selkeyttää myös laatimalla mahdollisimman konkreettiset maksimivaatimukset rakennusten hiilijalanjäljille elinkaarinäkökulmasta, mutta myös minimivaatimukset niiden hiilikädenjäljille. Green Building Council Finlandin oppaassa Kiertotalouskriteerit rakennetun ympäristön hankkeille havainnollistetaan esimerkein, kuinka vaatimukset kiertotalousnäkökulmien huomioimisesta rakentamisessa voidaan kunnissa muotoilla.

 

Erikoissuunnittelija Camilla Sederholm työskentelee kiertotalouskysymysten parissa Suomen ympäristökeskuksen kulutuksen ja tuotannon keskuksessa. Hän tekee kansainvälisiä avauksia aiheesta yhteistyössä muiden pohjoismaiden kanssa. Camilla tuntee muun muassa tuotepolitiikan välineet ja kestävät hankinnat. Vapaa-ajallaan hän harrastaa muun muassa kunnallispolitiikkaa ja joogaa sekä rakentelee ja viljelee saaristossa.

Lisätietoa:

  • Tulosta sivu
Ei kommentteja. Ole ensimmäinen kommentoija.