Kun tuotteita, pakkauksia tai niiden osia käytetään uudelleen alkuperäiseen tarkoitukseensa, tarvitaan vähemmän resursseja uusien valmistamiseen. Jos muovista valmistettuja tuotteita tai pakkauksia käytettäisiin uudelleen nykyistä enemmän, voitaisiin ratkaista monia muovihaasteita ja edistää muovien kestävää kiertotaloutta.
EU:ssakin on havahduttu tähän, ja uusi pakkauksia ja pakkausjätteitä koskeva asetus sisältääkin paljon vaatimuksia uudelleenkäytölle ja -täytölle. Muovien uudelleenkäytön edistämiseen tähtäsi myös Suomen ympäristökeskuksen johdolla keväällä 2024 järjestetty murrosareena-työpajasarja. Vaikka toivottu boksin ulkopuolinen ajattelu jäi vähäiseksi, oli lopputulos monin tavoin onnistunut.
Murrosareena yhteiskehittämisen välineenä
© Muutospolun askeleet sijoitettiin aikajanalle ja yhdistettiin nuolilla toisiinsa. Myös epävarmuuksia ja muita huomioita merkittiin polun varrelle. Kuva: Aino Kyynäräinen
Murrosareena on yhteiskehittämisen työkalu, jossa erilaiset toimijat luovat yhdessä visioita ja muutospolkuja kestävyyshaasteen ratkaisemiseksi noin 10–15 vuoden ajalle. Sen tavoitteena on myös lisätä tietoa ja ymmärrystä kyseisestä haasteesta osallistujien välisen oppimisen avulla sekä lisätä osallistujien sitoutuneisuutta tarvittaviin toimiin.
Murrosareenan juuret ovat 2000-luvun alun Euroopasta lähtöisin olevassa systeemisten murrosten suuntaamisessa, ja menetelmää on kehitetty Aalto-yliopistossa edelleen. Siellä murrosareenan polkujen rakentaminen on ”pelillistetty” tauluista ja magneeteista koostuvalla työkalusetillä, jonka myös uudelleenkäytön murrosareenakeskustelut saivat käyttöönsä. Murrosareena toteutetaan työpajoissa, joissa aikajanalle rakennetaan yhdessä konkreettisista askelista ja niitä täsmentävistä toimista koostuva muutospolku yhteisesti asetettuun tavoitteeseen.
Innovatiivisuutta vai totuttuja ratkaisuja?
Järjestimme PlastLIFE-murrosareenan neljän työpajan sarjana, jossa käsiteltiin kolmea uudelleenkäytön kannalta merkittäväksi tunnistettua teemaa; kuluttajapakkauksia, kuljetuspakkauksia ja kotitalouksien käyttötavaroita. Osallistujia oli kutsuttu mukaan monipuolisesti muun muassa kaupan alalta, tutkimuslaitoksista, kaupungeista ja uudelleenkäyttöä jo toteuttavista organisaatioista.
Työpajat alkoivat ajureiden ja esteiden pohtimisella sekä tavoitteiden asettamisella. Tämän jälkeen alkoi visuaalisten polkujen rakentaminen. Alussa polut koostuivat lähinnä ideoista, mutta työpajojen ja niiden välillä tehdyn jäsentelyn myötä poluista muodostui lopulta selkeitä aikajanalla kulkevia kokonaisuuksia, joissa eri toimet olivat yhteydessä toisiinsa.
Tavoitteesta huolimatta innovatiivisuus jäi murrosareenassa jokseenkin uupumaan ja huomio pysyi ratkaisuissa, joita jo käytetään. Radikaalimpiakin ajatuksia kyllä heiteltiin, mutta ne eivät tuntuneet saavan tuulta alleen. Syynä tähän saattoi olla jo itsessään suuret tavoitteet sekä se, että poluista haluttiin kuitenkin realistisia, eikä erikoisemmille ideoille siten jäänyt paljon tilaa. Lisäksi jotkin asiat, kuten hygienian toteuttaminen, nähtiin ehkä haastavampina kuin ne itse asiassa ovatkaan. Toisaalta ymmärrettiin, että tulevaisuudessa jokin nyt outo voikin olla tavallista.
Ehkä siis näemmekin vielä uudelleentäyttöä tarjoavia myymäläautoja ja pyydämme kaupassa kertakäyttöpakkausta vain poikkeustapauksessa, kuten kuluttajapakkausryhmässä ideoitiin.
Innostunutta ja antoisaa työskentelyä
Koko prosessin ajan osallistujat olivat innostuneita ja aktiivisia, ja menetelmästä pidettiin. Vilkkaan keskustelun vuoksi aikataulussa pysymisessä olikin välillä haasteita. Kun työtä jatkettiin pitkäjänteisesti useamman työpajan ajan, aiheisiin päästiin pureutumaan syvälle ja osallistujat sitoutuivat työhön. Pitkän etäilyajan jälkeen osallistujat myös mielellään tulivat paikan päälle työskentelemään ja tapaamaan toisiaan.
Kaiken kaikkiaan murrosareena oli yhtäältä paljon aikaa, työtä, uuden opettelua ja fasilitointia vaativa, mutta toisaalta hyvällä suunnittelulla ja valmistautumisella tuottoisa ja kiinnostava menetelmä niin järjestäjien kuin osallistujien näkökulmasta.
Lopputuloksena uudelleenkäytön haasteet jäsentyivät ja ratkaisuja löydettiin monipuolisesti. Mutta kuinka sinne boksin ulkopuolelle päästäisiin vielä paremmin? Pitäisikö menetelmässä antaa enemmän aikaa mielikuvituksellisille ideoille ja pohtia voisivatko ne sittenkin jopa toimia?
Haluatko sukeltaa murrosareenan toteutukseen syvemmin? Tutustu julkaisuun Uudelleenkäyttö Suomessa: Murrosareenalla uusia polkuja muovien kestävyyteen (helda.helsinki.fi)
Mitä uudelleenkäytön valtavirtaistuminen edellyttää? Lue murrosareenatyön kiteytetyt toimintasuositukset tästä (helda.helsinki.fi)
Kirjoittajasta
Aino Kyynäräinen on vastavalmistunut yhteiskuntatieteiden maisteri ympäristöpolitiikan alalta, joka vietti kevään 2024 Sykessä PlastLIFE-hankkeen korkeakouluharjoittelijana ja graduntekijänä. Tutustu Kyynäräisen pro gradu -tutkielmaan (uef.fi)