Muovijätteen kierrätys tuntuu monen mielestä kehittyvän liian hitaasti. Kierrätystavoitteet ovat vielä kaukana tämän päivän todellisuudesta, ja liian suuri osa muoveista päätyy Suomessakin polttoon. Muovien kierrättämisen alalla tapahtuu kuitenkin kehitystä.
"vapaaehtoisten ohjauskeinojen aika muovijätteen kierrätyksessä on ohi"
Amsterdamissa pidettiin toukokuun alkupuolella Plastic Recycling Show Europe messut ja konferenssi. Tilaisuuden avasi Hollannin ympäristöministeri Viviane Heijnen, jonka puheen keskeinen viesti oli, että vapaaehtoisten ohjauskeinojen aika muovijätteen kierrätyksessä on ohi. Alasta tulee hyvin säännelty ja erilaisilla kannustavilla ja rankaisevilla ohjauskeinoilla Eurooppaa ohjataan saavuttamaan lainsäädännön asettamat haastavat tavoitteet.
Arvoketjun yritysten puheenvuoroista ja käytännön toimista käy selvästi ilmi, että tämä asia on tunnistettu ja rohkeita toimia on edessä. Mutta helppoa muutos ei tule olemaan, ja se vaatii uudenlaista yhteistyötä koko arvoketjussa sekä ennustettavaa ja johdonmukaista lainsäädäntöä.
Ohjauskeinoja tulossa muovin kierrätysten tavoitteiden saavuttamiseksi
Viimeisen puolen vuoden aikana on tapahtunut paljon lainsäädännön ja muiden ohjauskeinojen saralla. Marraskuussa julkaistiin EU komission ehdotus uudeksi sitovaksi Pakkaus- ja pakkausjäteasetuksesi (PPWR). Se asettaa merkittäviä uusia tavoitteita ja keinoja, joilla pyritään saavuttamaan jo aiemmin säädetyt muovijätteen kierrätystavoitteet. Keskeisiä ohjauskeinoja ovat määräykset kierrätetyn muovin osuudesta muovipakkauksissa ja velvoitteet muovipakkausten kierrätettävyydestä.
Kierrätyksen lisäksi PPWR:ssä on EU:n jätehierarkian mukaisesti säädöksiä muovijätteen vähentämiseksi sekä pakkausten uudelleenkäytön edistämiseksi. Tätä työtä jatketaan komission asettamassa standardisoimistyössä, jolla luodaan käytännön ohjeistus mm. siihen miten määritetään kierrätettävyys ja kierrätetyn muovin osuus erilaisilla kierrätysmenetelmillä. Tuloksia odotetaan elokuuhun 2025 mennessä. Myös paljon odotetut laskentakaavat kemiallisen kierrätyksen huomioimiseksi kierrätysmenetelmänä ovat työn alla.
Lähivuosien aikana EU-tasolta on odotettavissa selvennyksiä alaa jo pitkään vaivanneisiin kysymyksiin. Amsterdamissa kuultiinkin teollisuuden taholta tavanomaisten epävarmuuksia korostavien puheenvuorojen lisäksi myös myönteistä suhtautumista siihen, että uusien kierrätysteknologioiden hyväksyminen on positiivisessa vireessä työn alla. Sen mukaan teknologioihin ja tuotantokapasiteettiin investoivat yritykset myös toimivat.
Erilaisten kierrätysmenetelmien ympäristövaikutuksia on arvoitu
Tärkeitä työkaluja ohjauskeinojen laatimiseen antoi tammikuussa julkaistu EU:n tutkimuskeskuksen JRC:n raportti, jossa arvioitiin eri muovin kierrätysmenetelmien ympäristövaikutuksia ja teknistaloudellisia toimintaedellytyksiä. Tuoreisiin tutkimuksiin ja tämänhetkiseen teknologiatasoon perustunut raportti asetti eri kierrätysmenetelmiä järjestyksen esimerkiksi hiilidioksidipäästöjen suhteen.
Aivan selkää johtopäätöstä ei raportista saatu, mutta yleisellä tasolla voidaan sanoa, että mitä lyhyempi kierrätysreitti sitä alhaisempi on hiilidioksidijalanjälki. Esimerkiksi sekalaisen muovijätteen mekaaninen kierrätys on ympäristövaikutuksiltaan edullisempi kuin pyrolyysiin perustuva kemiallinen kierrätys. Toisaalta raportin tärkeä tulos oli, että kaikilla kierrätysmenetelmillä oli alhaisempi hiilijalanjälki kuin muovijätteen poltolla ja energian talteenotolla.
Muovien kemiallista kierrätystä tarvitaan mekaanisen lisäksi
On kuitenkin ilmeistä, että kierrätetyn materiaalin osuuksien vaatimuksia ei voida saavuttaa pelkästään mekaanisesti kierrätetyllä muovilla, ja pakkausjätteen kierrätysasteen tavoitteet jäävät saavuttamatta ilman kemiallista kierrätystä. Amsterdamin konferenssissa Plastics Recyclers Europe -järjestön puheenjohtaja Ton Emans arvioikin, että mekaanisella kierrätyksellä voidaan saavuttaa n. 50 % kierrätysaste.
Keskeinen kemiallisen kierrätyksen tuoma lisäarvo on laadultaan uutta vastaava elintarvikekontaktiin sekä vaativiin teknisiin sovelluksiin kelpaava uusiomuovi. Tämä lisää merkittävästi kierrätetyn muovin käyttökohteita. Uusiomuovin laadun lisäksi kemiallisen reitin kasvun ajuri on petrokemian teollisuuden pyrkimys vähentää merkittävästi fossiilisen syöttöaineen käyttöä. Konferenssin puheenvuoroissa esiintyi kuitenkin yllättävän paljon epätietoisuutta kemiallisesta kierrätyksestä, ja joissakin puheenvuoroissa haettiin jopa vastakkainasettelua kemiallisen ja mekaanisen kierrätyksen välille. Tosiasia kuitenkin on, että molempia kierrätysreittejä tarvitaan ja molempien teknologiat vielä kehittyvät.
Tärkeimpiä arvoketjun haasteita onkin varmistaa eri kierrätysmenetelmien raaka-aineen saatavuus ja optimoida kullekin menetelmälle oikeanlaatuisen syöttöaineen erottaminen jätevirroista. Loppujen lopuksi tärkeintä on saada entistä enemmän jätemuovia kierrätyksen piiriin. Pääosin tämä tapahtuu tehostetun erilliskeräyksen kautta, mutta esimerkiksi sekajätteestä erotettu muovi on todennäköisesti riittävän hyvää raaka-ainetta kemialliselle kierrätykselle.
Kirjoittajat ovat muovin kierrätyksen asiantuntijoita. Mika Härkönen toimii työelämäprofessorina ja Jarmo Ropponen on tutkimusalueen johtaja Teknologian tutkimuskeskus VTT:n Teollinen kemia -yksikössä.