Muovia päätyy biojätteen sekaan vuosittain yli 800 tonnia, mikä aiheuttaa päänvaivaa useille biojätettä käsitteleville biokaasulaitoksille. Epäpuhtaudet voivat olla biohajoavaa eli kompostoituvaa muovia tai ns. perinteistä muovia.
Kompostoituvien muovien käyttö biojätepussina ei ole tällä hetkellä täysin toimiva ratkaisu, sillä aina niille ei voida taata riittävän tehokasta hajoamista anaerobisessa käsittelyssä (biokaasutus) eikä kotikomposteissa. Tämän vuoksi biokaasulaitoksilla kompostoituvat muovit seulotaan pois muiden epäpuhtauksien kanssa ja ne päätyvät pääasiassa polttoon. Suuri epäpuhtauksien määrä lisää biokaasulaitoksen käsittelykustannuksia.
Samaan aikaan huolta aiheuttavat prosessista läpi pääsevät muovijäämät ja mädätejäännöksestä valmistettavien lannoitteiden laatu.
Muovien määrä huolestuttava
PlastLIFE-hankkeessa onkin selvitelty biokaasulaitosten prosesseista ja lopputuotteista löytyviä muovimääriä seulomalla prosessi- ja tuotenäytteitä ja erottelemalla niistä löytyviä muovi- ja paperikappaleita. Turun ammattikorkeakoululla tehdyn opinnäytetyön otannan perusteella biohajoavat muovit ja muovit aiheuttavat ongelmia lopputuotteen laadussa.
Biokaasulaitoksen prosessinäytteistä seulottuja muovikappaleita. © Suomen Biokierto ja Biokaasu ry
Kaikki biopussit eivät hajoa riittävästi biokaasulaitoksen prosessissa
Tutkimuksissa tutkittiin myös eri valmistajien kompostoituvien biopussien todellista hajoamista biokaasulaitoksen mädätysprosessissa ja jälkikompostoinnissa sekä biopussien kykyä tuottaa biokaasua.
Positiivista on, että kompostoituvat biopussit näyttävät lisäävän biokaasun muodostusta, toisin sanoen hajoavan biokaasuprosessissa. Alustavissa tuloksissa on kuitenkin selvinnyt, että vaikka osa biopusseista hajoaakin hapettomissa olosuhteissa lupaavasti, näyttää standardin vaatima yli 90-prosenttinen hajoaminen jäävän pääsääntöisesti toteutumatta aerobisen jälkikompostoinnin jälkeen. Lopullinen biohajoavan muovin hajoaminen tapahtuu sitten pellossa.
On selvää, että biojätteen sekaan päätyvän muovin osalta tavoiteltavaa olisi pyrkiä ohjaamaan muovipakkausjätteet muovinkierrätykseen ja varmistaa, että biojätteen keräyksessä käytettävät biohajoavaksi ilmoitetut biopussit todella hajoavat kierrätysprosessissa. Mutta miten varmistetaan biohajoavien materiaalien toimivuus niin pakkaajien, kuluttajien, jätteenkäsittelijöiden kuin biolaitostenkin näkökulmasta samalla varmistaen turvallisuus lopputuotteessa?
Biohajoavien muovien hyödyt voidaan säilyttää ohjauskeinoin
Ratkaisuja on useita, mutta erityisen tärkeää on varmistaa kestävät toimintatavat koko biohajoavan muovin arvoketjussa, jotta biohajoavilla muoveilla haetut hyödyt eivät katoa kesken muovin elinkaaren. Innovoinnin näkökulmasta parasta olisi määrittää toimivat biohajoavuuskriteerit muoville, sen sijaan että asetetaan niille tiukat käyttörajoitukset. Sijansa olisi myös selkeille pakkausten kierrätysohjeille ja -merkinnöille.
Biopussien biohajoavuutta osoittavat merkinnät kaipaavat selkeyttämistä. Nyt käytössä on useita eri sertifikaatteja, joista osalla voidaan varmistaa biohajoaminen biokaasulaitoskäsittelyssä, mutta suurimmalla osalla ei.
Turun ammattikorkeakoulun testausten perusteella parhaiten näyttäisi biohajoavain biokaasulaitoksella Din+ ja OKCompostHOme-sertifikaatilla varustetut biopussit. Nykyisissä sertifikaateissa haasteena on se, että ne osoittavat biohajoavuuden pääsääntöisesti kompostikäsittelyssä, mutta ei biokaasulaitoskäsittelyssä. Standardin kehitystyötä tarvitaan ja EU-tason standardia ollaankin päivittämässä lähivuosina.
Lainsäädäntö tulee merkittävissä määrin vaikuttamaan biohajoavien pakkausten kehitysnäkymiin. Jätelainsäädäntö asettaa pakkausjätteelle tiukat tuottajavastuusäännöt, jotka määrittävät pakkausjätteen kierrätysvastuun ja kustannusjaon. Ilman muutoksia tuottajavastuusääntöihin biojätteen joukkoon ei voi laittaa pakkausjätettä. Vähintäänkin tästä tulee sopia kunnan ja pakkausten tuottajavastuutahojen kesken.
Lainsäädäntö on tällä saraa vasta muovautumassa. EU:ssa on saatu marraskuun lopussa sopu uudesta pakkaus- ja pakkausjäteasetuksesta, jossa asetetaan muun muassa pakkausten kierrätystavoitteet. Myös kompostoituvat pakkausmateriaalit on huomioitu asetuksessa.
Asetusehdotuksen mukaan jäsenmaat voivat edellyttää kompostoitavuutta erittäin kevyiltä ja kevyiltä muovikasseilta, kahvikapseleilta ja muilta pakkauksilta, jos ne soveltuvat biojätteiden keräykseen. Lisäksi standardin päivitystarve nähtiin ajankohtaisena. Pakkaus- ja pakkausjäteasetus ja sen toimeenpano vaikuttavat merkittävällä tavalla lopputuotteen eli kierrätyslannoitteiden laatuun muovisten epäpuhtauksien osalta.
Kirjoittajista Nelli Kyöstilä on Suomen Biokierto ja Biokaasu -yhdistyksen ravinnekierrätyksen asiantuntija. Yhdistyksen tavoitteena PlastLIFE-hankkeessa on kehittää ja toteuttaa biohajoavuuskriteereitä ja suosituksia, jotka parantavat biohajoavien pakkausten kierrätettävyyttä, lisäävät biojätteen kierrätysastetta, tehostavat biokaasun ja kierrätyslannoitteiden tuotantoa sekä vähentävät muovien haitallisia vaikutuksia.
Liisa Lehtinen on materiaalitekniikan yliopettaja ja Uudet materiaalit ja prosessit -tutkimusryhmän vetäjä Turun ammattikorkeakoulusta. Turun AMK tekee PlastLIFE-hankkeelle tutkimustyötä biomuovien soveltuvuudesta biokaasuprosesseihin.