Osaammeko käyttää rakennuksiamme elinkaaritehokkaasti?

RSS
11.8.2023 Kimmo Nekkula

Rakentamisen kiertotalouden ympärillä on tällä hetkellä paljon pöhinää. Uusi rakentamislakimme on yksi maailman parhaista kiertotalouden kannalta. Valmisteilla olevassa valtakunnallisessa kiertotalouden Green dealissa rakennetulla ympäristöllä on suuri painoarvo. Kunnat liittävät kiertotalouden vaatimuksia ja kannusteita kilvan prosesseihinsa. Kaavaehdot, rakennuttamisen suunnitteluohjeet, hankintakriteerit, rakennuslupien ehdot, rakennusmääräykset ja monet muut ohjauskeinot sisältävät enenemässä määrin kiertotalouden vaatimuksia.

Olemassa olevan rakennuskannan käytön tehostaminen eri tavoin on kyllä mukana suunnitelmissa. Silti se on vaarassa jäädä mediaseksikkäämpien rakennusosien uudelleenkäyttöesimerkkien ja joustavan rakentamisen mallirakennusten varjoon. Näitäkin toimia toki tarvitaan, eikä niistä rehellisyyden nimissä ole vielä ylitarjontaa. Puhtaasti etusijajärjestyksen kannalta, olemassa olevan rakennuksen säilyttämisen pitäisi olla se ykkösvaihtoehto, josta poikkeaminen esimerkiksi purkavalla uudisrakentamisella pitäisi aina erikseen perustella.

Miksi rakennusten elinkaarijärkevä käyttö on niin vaikeaa?

Haasteena rakennusten optimaalisen käyttöiän saavuttamiselle on kuntien ja muiden organisaatioiden kyvyttömyys tehdä päätöksiä tarpeeksi pitkällä perspektiivillä. Vuosibudjetteihin, valtuustokausiin tai enimmilläänkin 10 vuoden korjaussuunnitelmiin tottuneissa organisaatioissa on mahdotonta tehdä oikeita päätöksiä elinkaarilaskemiin perustuen.

CIRCuIT-hankkeessa tehdyt 50 vuoden elinkaarilaskelmat osoittavat, että koulujen, toimistojen tai kerrostalojen säilyttäminen peruskorjaamalla tai käyttötarkoitusta muuttamalla on hyvinkin kustannustehokasta, monesti myös ympäristövaikutusten kannalta positiivista. Samassa hankkeessa on havaittu, että esimerkiksi Vantaalla liian nuoret, kohtuullisen hyväkuntoiset, nelikymppiset rakennukset, puretaan uusien alta pois. Paitsi pitkää ikää, tarvitaan myös rakennusten käyttöasteen parantamista. Liian usein törmää vajaakäyttöisiin tai jopa tyhjillään oleviin rakennuksiin. Siinä hukataan jo sitoutuneita resursseja: hiiltä ja rahaa.

Mitä keinoja sitten olisi tarjolla varmistaa rakennusten optimaalinen käyttöikä tai parantaa käyttöastetta? Aikaisemmin mainitsemani ohjauskeinot tulee päivittää sisältämään tarkastelut käyttöiän pidentämiselle. Tilapäinenkin käyttö esimerkiksi kulttuuritoimijoiden tai startup -yritysten tiloina on nopeaa purkua parempi vaihtoehto.

Myös käyttäjien asenteet pitäisi päivittää. Ollaanko valmiita hyväksymään tiloissa pientä epätäydellisyyttä? Sallitaanko muiden käyttäjien tulo ”omaan” totuttuun tilaan? Näin sovellusten luvattuna aikana, eikö tilojen haltijoiden ja halukkaiden käyttäjien yhteensovittamisen pitäisi olla helppoa ja joustavaa? Osataanko nähdä vanhan rakennuksen arvo siihen sitoutuneiden luonnonvarojen kautta? Helsingin keskustan suojellut Jugend-rakennukset saavat olla rauhassa, mutta mikä on muualla sijaitsevien rakennusten kohtalo?

Pidetään huolta rakennuksistamme!

Kimmo Nekkula, projektikoordinaattori, CIRCuIT-hanke, Vantaan kaupunki

  • Tulosta sivu
Ei kommentteja. Ole ensimmäinen kommentoija.